Itsensä johtamisesta: Kuinka koijasin itseni liikkumaan

”Johtaminen on kyky saada muut halukkaasti tekemään asioita, joita he eivät muuten tekisi ollenkaan.”
– Norman Schwarzkopf, amerikkalainen kenraali

Liikunta on koko aikuisikäni ollut minulle alhaisen prioriteetin asia. Ei ole ollut lajia nuoruudesta, johon olisin vieläkin koukussa tai joukkuetta, joka toisi tekemiseen sosiaalisen näkökulman ja paineen. Lähinnä olen ajatellut, että liikuntaa pitäisi harrastaa, koska se on hyväksi terveydelle. Mahdollisten myöhemmän iän sairauksien ehkäisy ei kuitenkaan ole tarpeeksi lähellä tätä päivää, että se olisi riittänyt motivaatioksi tänään. Olen välillä kokeillut erilaisia hauskoja lajeja, ja vaikka ne helpottivat asiaa, ne eivät ratkaisseet pulmaani.

Vuonna 2010 löysin HeiaHeian, palvelun, johon voi kirjata liikuntasuorituksensa: lajit, kestot, kilometrit jne. Sain kiksejä suoritusten kirjaamisesta, koska ne tuntuivat silloin konkreettisemmilta. Treenaaminen jäi silti epäsäännölliseksi, joten seuraavana vuonna asetin itselleni tuntimääräisen viikkotavoitteen. Säännöllisyys lisääntyi, mutta en saavuttanut tavoitteita useinkaan. Kunnes vuonna 2013.

Vuoden 2013 alussa asetin itselleni tavoitteen koko vuodelle. Päätin, että tulen liikkumaan keskimäärin neljä tuntia viikossa, joka tarkoittaa 208 tuntia vuodessa; pyöristin luvun kahteensataan. Päätin, etten ota paineita, jos joka viikko en ehdi liikkumaan neljää tuntia, kunhan saavutan 200 tuntia vuoden loppuun mennessä. Liikuin vuoden jokaisena viikkona tunnista kahdeksaan. Marraskuun loppuun mennessä olin saavuttanut tavoitteeni ja leikittelin ajatuksella, että siinä kohtaa olisi aivan sallittua nostaa loppuvuodeksi jalat pöydälle – pitäisikö? Ei. Jatkoin samalla temmolla ja saavutin koko vuodelle 221 tuntia, kolminkertaisen määrän vuoteen 2010 verrattuna.

Yllätin itseni. Miten onnistuin juuri nyt motivoimaan itseäni, vaikka olin aiemminkin koittanut motivoitua viikoittaisilla tavoitteilla. Ehkä auttoi, että poistin paineen viikoittaisesta suorittamisesta. Tai se, että tein asiasta isomman, vuoden projektin, jonka onnistuessa voin oikeasti taputtaa itseäni olalle.

Joinain viikkoina ehti vähemmän, toisina kiri minkä kerkesi. Pidin kirjaa tunneista ja laskeskelin, paljonko tulevilla viikoilla ehtisin. Aivan kuin olisin Roope Ankka ja jokainen tunti liikuntaa olisi yksi kultakolikko lisää. Heureka! Olin keksinyt, kuinka koijata itseni liikkumaan! Sain itseni saavuttamaan tavoitteeni ja vielä suurella innolla. Vuoden 2016 kolkutellessa ovelle, totean itsekseni jälleen: Kohti kahtasataa!

Onko sinulla haasteita itsesi johtamisessa? Ehkä voisimme sparrailla yhdessä ratkaisua?



Kirjoittaja Pauliina Ullner on naisten ammattiverkosto Tiistai-klubin talousasioista vastaava ja toinen varapuheenjohtaja. Hänen ennakkoluulottomuutensa ja kokeilunhalunsa paistavat niin monipuolisesta työhistoriasta kuin myös vapaa-ajan harrasteista. Pauliina löytää flownsa usein esitysten tai exceleiden parissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *