Työpaikka suhteilla vai verkostosta?

Tarkastellessani työhistoriaani viimeiseltä muutamalta vuodelta, en voi kuin iloita siitä, kuinka moni ihminen on uskonut minuun. Olen kokenut sen kavereiden suositellessa minua pomolleen, vanhojen kollegoiden pyytäessä esimiehen roolissa heille töihin tai tuttavan vinkatessa firmasta jos toisesta. Voisi melkein sanoa, että olen saanut ison osan työpaikoistani suhteilla. Se kuulostaa vähän hämärältä, mutta ei enää niinkään jos sanommekin, että olen saanut työpaikkani verkostostani. Mutta eihän näillä oikeastaan mitään eroa ole, vai? Eikä sillä ole merkitystä miten työpaikan saa, kun vain lunastaa paikkansa.

Iso osa työpaikoistani on tullut tuntemiltani henkilöiltä. En menisi niin pitkälle, että sanoisin työpaikkojen vaan tipahtaneen syliini, mutta jälkikäteen ajateltuna ne tulivat äärimmäisen kivuttomasti. Joka kerta, kun yksi ovi sulkeutui riensi ystävä, kollega, tuttava avaamaan äkkiä seuraavan oven. Nuo ovet avautuivat itselleni aiemmin tuntemattomista yrityksistä, joissa jokaisessa näin mahdollisuuden; mahdollisuuden “kokeilla onko myyntityö mun juttu”, mahdollisuuden ”tutustua nettimarkkinoinnin maailmaan näköalapaikalta” tai mahdollisuuden olla mukana luomassa kokonaan uutta analytiikan piiriin kuuluvaa liiketoimintaa.

Ensimmäinen kerta, kun nousin kasvottomien hakijoiden joukosta, oli hakiessani opiskeluaikana Trainers’ Houselle. Kuulin kahdelta eri koulukaverilta, että he olivat vinkanneet pomoille, että tuo nainen kannattaa laittaa Kyllä-pinoon. Trainers’ Houselta käteen jäi arvokkaan kokemuksen lisäksi liuta hyviä ystäviä, joista yksi toi minulle ensimmäisen kosketuksen startup-maailmaan. Hän lähti TH:lta myyntijohtajaksi ja ensitöikseen valitsi ympärilleen haluamansa myyntitiimin.

Startupin mennessä nurin puolisen vuotta myöhemmin, tarjottiin minulle töitä nettimarkkinointiin liittyvästä yrityksestä, josta kuulin saman henkilön kautta, jolta aikoinaan kuulin myös Tiistai-klubista. Kolmen vuoden jälkeen taas tämä yritys sulki toimistonsa Suomessa. Ei mennyt kuitenkaan kauaakaan, kunnes sain jälleen uuden mahdollisuuden taas uudelta trainershouselaiselta.

Pikakelauksella tähän päivään; olen työpaikassa, josta jälleen tuo yksi aiemmin mainittu tiistaiklubilainen vinkkasi. Tässä näyttäisi olevan pari toistuvaa kaavaa.
Verkostot kantavat. Verkostomme ulottuu aivan lähipiiristä niihin joihinkin vähän tuntemattomammiksi jääneisiin kollegoihin asti; niihin joiden nimen tietää, mutta ei välttämättä tiedä millainen vaikutelma heillä on teistä. Jopa sieltä asti voi tulla seuraava työpaikka. Ja myös Tiistai-klubista. Toistaiseksi omalla kohdallani tähän on riittänyt yksi aktiivinen tiistaiklubilainen. Hän kutsui minut klubiin ja vinkkasi muutaman vuoden takaisesta sekä nykyisestä työpaikastani. Kiitos, perustajajäsen Linda Tverin.

Ajatella, mitä mahdollisuuksia meillä kaikilla on, kun meitä on lähes kaksisataa ja pysymme avoimina ja aktiivisina.



Kirjoittaja Pauliina Ullner on naisten ammattiverkosto Tiistai-klubin talousasioista vastaava ja toinen varapuheenjohtaja. Hänen ennakko- luulottomuus ja kokeilunhalu paistaa niin monipuolisesta työhistoriasta kuin myös vapaa-ajan harrasteista. Pauliina löytää flownsa usein esitysten tai exceleiden parissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *